Abiristeily

Mun viikonloppu hujahti tällä kertaa Ruotsinlaivalla. Me mattimyöhäset oltiin siis vihdoin ja viimein abiristeilyllä, ja nyt onkin tosi haikea fiilis. On jotenkin tosi outoa ajatella, että tää oli todennäköisesti viimeinen reissu siten, että koko meidän porukka on koossa.

Tää oli mun ensimmäinen kerta Tukholmassa tai ylipäätään Ruotsissa. Jostain syystä kaikki mun aiemmat laivareissut ovat kohdistuneet Viroon, joten tää reissu oli mukavaa vaihtelua! Tukholma näytti munkaltaisen suomalaisturistin silmään aika "basicilta", varsinkin kun räntää satoi lähes koko ajan. Noh, ainakin mulla on nyt hyvä syy palata Tukholmaan uudestaan ja tutustua siihen vähän paremmalla ajalla - ja toivottavasti myös paremmalla säällä. 😏

Oli hauskaa ja jännittävää päästä kokeilemaan ruotsin kielen taitoja käytännön tilanteissa. Aika soperteluahan se oli, sillä en ole puoleen vuoteen käyttänyt ruotsin kieltä lainkaan, mutta selvittiin ilman väärinymmärryksiä! 😃

Kaiken kaikkiaan reissu oli kyllä ihan onnistunut. Mua tosin vähän harmitti se, että ei oltu abiristeilyllä varsinaiseen sesonkiaikaan, minkä vuoksi oltiin lähes ainoat nuoret laivalla. Suurin osa laivan matkustajista oli siis lapsiperheitä, kuten Ruotsinlaivalla yleensäkin. Tämä aiheutti sen, että vartijat olivat hyvin kiinnostuneita meistä ja tekemisistämme, ja pitivätkin ahkerasti huolta siitä, että meidän hauskanpito pysyi minimivolyymeissa. Ei annettu asian kuitenkaan lannistaa, vaan otettiin risteilystä uskollisesti kaikki irti! Me juhlittiin, me tanssittiin, me shoppailtiin, ja ennen kaikkea - me nautittiin toistemme seurasta täysillä! ❤

Nyt on taas kotiuduttu ja (lähestulkoon) toivuttu reissusta. Palasin Suomeen kera pahentuneen silmätulehduksen, mistä johtuen silmäni vuotaa kuin Niagaran putoukset ja on niin turvoksissa, että muistutan Vesa Keskistä juuri hänen kauneusleikkauksensa jälkeen. Nyt mulla kuitenkin on onneksi kunnon lääkkeet tähän, ja toivon mukaan silmätulehdukset ovatkin mun osalta pian historiaa.

Pahoittelut kuvien laadusta. Jätin kamerani kotiin turvaan, joten kaikki kuvat ovat tällä kertaa puhelimella otettuja.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! ❤

xoxo, Emmi

Ruusukultaa hiuksiin ❤

Tämän hetken kuumimpiin trendeihin näyttää kuuluvan vaaleanpunaisen/ruusukullan sävyiset hiukset. Tällaisena uskollisesti massan mukana kulkevana tyttösenä munkin oli pakko tätä trendiä kokeilla. Vielä puoli vuotta sitten en olisi ikimaailmassa uskonut läträäväni kylppärissä vaaleanpunaisen Color Maskin kanssa. Noh, kaikkea täytyy kokeilla ainakin kerran, eikö niin? 😉

Tämä oli siis täysi päähänpisto. Yhtenä iltana hieroessani epätoivoisesti hopeashampoota yhä vahvemmin keltaiseen taittuvaan kuontalooni, satuin huomaamaan oranssin Color Maskin jämän hyllyllä. Ennen kuin ehdin ajatella sen pidemmälle, olinkin jo tehnyt värillä kokeiluraidan hiuksiini (wait what?!), joka muutamassa päivässä haalistui vaaleanpunaisen sävyiseksi - ja siitä se idea sitten lähti.

Toteutin tämän kokeilun kotona käyttäen KC Professionalin Color Mask Paint "Pinkadelic" -sävyistä suoraväriä, Sim Sensitiven SensiDO Match värihoitoainetta sävyssä "Magenta" sekä pienen tipan KC Professionalin Color Maskia sävyssä "Curry" sekoitettuna TRESemmé:n hoitoaineeseen. Tämän seoksen hieroin hiuksiini ja annoin vaikuttaa puolisen tuntia.

Oon jo pitkään kaivannut jotain muutosta mun hiuksiin, ja aloin olla jo aika kyllästynyt hiusteni ainaiseen vaalentamiseen. Oon itse asiassa aika yllättynyt, miten kiva tästä tukasta tuli, vaikka ihan itse sen värjäsin! Yleensä mä siis en mielelläni värjää hiuksiani kotona, vaan menen mieluummin osaavan kampaajan hellään huomaan.

Oon lopputulokseen kyllä ihan tyytyväinen. Tällä hetkellä musta tuntuu, että viihdyn tämän tukan kanssa tovin. Täytyykin siis piakkoin lähteä Color Mask -ostoksille, jotta saan tätä väriä ylläpidettyä! Mitäs mieltä te ootte mun uudesta tukasta? Saatteko te koskaan tällaisia päähänpistoja? 😄

xoxo, Emmi

About me

Moi kaikki! Mun nimeni on Emmi, ja mä olen 18-vuotias kaikesta kiinnostunut Etelä-Suomessa asusteleva nuori nainen. Tällä hetkellä opiskelen (tai voiko näin enää sanoa, ohihan se periaatteessa jo on lukuunottamatta liikunnan diplomikurssia) lukiossa viimeistä vuotta. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat tällä hetkellä vielä totaalisen auki, ja siitä syystä edessäni häämöttääkin ihana kamala välivuosi.

Mitä mä sitten teen? Varsinaisia harrastuksia mulla ei enää ole tankotanssin lopetettuani, mutta tällä hetkellä käyn aktiivisesti kuntosalilla ja lenkkeilen. Liikunta on lähellä sydäntäni, koska se tuo niin mahtavan fiiliksen ja on hyväksi niin kropalle kuin mielellekin. Mun treeneistä täällä tullaan varmasti kuulemaan jatkossakin! Liikunnan lisäksi myös musiikki on iso osa mun elämää. Olen aikoinaan käynyt sekä piano-, että kitaratunneilla, mutta nykyään olen enemmänkin suihkussa lauleskelija ja soittotaidoillanikin viihdytän lähinnä vain itseäni. Liikunnan ja musiikin lisäksi olen täysin hullaantunut myös geelikynsiin, joita mulla onkin tarkoitus alkaa lähiaikoina tekemään myös itse - tästä lisää varmasti pian! 😉

Elämässä tärkeintä mulle on kuitenkin onnellisuus. Onnelliseksi mut tekee mun ihana perhe sekä upeat ystävät ja poikaystävä, jotka jaksaa aina kuunnella ja tukea mua kaikessa. Onnelliseksi mut tekee myös kevään ensimmäiset leskenlehdet, aamuhalailu, auringonpaiste, kehräävä kissa sekä puhtaan pyykin tuoksu (+ se kun saa vihdoin silmätipat silmätulehdukseen ah). Mun mielestä onnellisuus on siis vain asennekysymys.

Asiasta toiseen. Miten mä edes päätin aloittaa blogin? Mä olen pohtinut jo pitkään bloggaamisen aloittamista uudelleen. Kirjoitin joskus yläasteikäisenä blogia (such sweet nothing, heh, jos joku sattuu muistamaan), mutta jutut eivät riittäneet ja innostus jostain syystä lopahti kesken. Nyt on kuitenkin niin aikaa kuin intoakin, ja mielestäni mainio aika yrittää uudestaan. Fresh new start!

Tässä siis pieni esittelyteksti musta ja vähän esimakua siitä mitä on tulossa. Jääkää ihmeessä seurailemaan!

xoxo, Emmi