Kun lukio loppuu

Mitä tehdä, kun lukio loppuu? Ajatukset ovat varmasti itse kullakin yhtä hullunmyllyä tätä kysymystä pohdittaessa. (Jos näin ei ole, olet onnekas!) Päässä pyörivät sekalaiset ajatukset yliopistoista, ammattikorkeakouluista, välivuodesta, töistä ja ties mistä. Kaikki se, mikä on ennen tuntunut niin kovin kaukaiselta, on nyt tässä.

Musta tuntuu, etten oo oikein vieläkään sisäistänyt, että lukio on oikeasti lakkiaisia vaille ohi. Mä pyrin aina elämään hetkessä, ja siksi mulla on ollutkin tapana sysätä tulevaisuuden murehtimiset ym. stressi johonkin myöhempään ajankohtaan. Tässä tapauksessa kyseinen ajankohta on nyt. Kun tajusin kirjoitusten aikaan korkeakoulujen hakuajan alkaneen, musta tuntui jotenkin epätodelliselta, että se koski tänä vuonna myös mua. Hain sitten vähän hätiköiden pariin kouluun, vaikka en ole edes varma mitä haluaisin opiskella. Eikä mulla edes ole kumpaankaan kouluun mitään pääsykoemateriaaleja. Kuten arvata saattaa, aion pitää välivuoden. Olen tiennyt sen jo jonkin aikaa.

Vaikka elämässä ottaa jatkuvasti isojakin uusia askelia, tuntuu tämä niistä suurimmalta tähän mennessä. Yläasteen päättyminen ei järisyttänyt maailmaani suuresti, sillä lukioon meneminen oli lähes itsestäänselvyys minulle, ja tiesin että suurin osa kavereistani tulisi hakemaan samaan lukioon. Lukioon siirtyminen sujui siis turvallisesti ja kotoisasti - toisin kuin tuleva. Tuntuu jotenkin haikealta ja pelottavalta, että tiivis kaveriporukkamme tulee jakautumaan ympäri Suomea toteuttamaan unelmiaan. Se porukka, joka on ollut koossa yläasteesta (osa jopa ala-asteesta!) asti. Se porukka, josta on tullut mulle kuin toinen perhe. Lukion loppuminen tuntuukin siltä kuin yksi aikakausi elämästäni päättyisi - ja niinhän se tavallaan onkin.

Toisaalta odotan innolla sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällainen totaalinen tietämättömyys ja epävarmuus on oikeastaan aika mielenkiintoista. Aionko pyrkiä oikeustieteelliseen niinkuin olen haaveillut, vai kiinnostaako mua sittenkin enemmän psykologia? Päädynkö sittenkin sellaiselle alalle, mitä en olisi koskaan voinut kuvitellakkaan opiskelevani? Aika näyttää.

Onkos teillä jo selvät sävelet tulevaisuudensuunnitelmien suhteen? Vai löytyykö muita, jotka kohtaavat tulevaisuuden haparoivin, epätietoisin askelin?

❤:  Emmi